…and Oceans vaikuttaa uppoutuvan entistä enemmän koneellisen black-vaikutteisen teollisuusmetallin ja osin metelin syövereihin. Bändi iskeytyy tajuntaan ensinnä juuri konesoundeilla, joita bändi hyödyntää oivallisesti. Metallisen surinan keralla äänimaisemasta kehkeytyy massiivinen ja äärettömän painostava. Cypher kaivautuu toden teolla mielen syvimpiinkin sopukoihin ja aiheuttaa karmaisevia väristyksiä.
Dekadenssin syövereihin johtava tie on erittäin mielenkiintoinen. Bändi on ominut villejä teknosoundeja, ja niiden taustalle on rakennettu välillä hyvin kuiva rumpusoundi. Yhdistelmä on metalliväelle vähintäänkin järkytys, mutta ilmeisesti bändi haluaakin ravistella ennakkoluuloja, provosoida ja lopulta tuhota matkan varrella luomansa mielikuvat. …and Oceans ei kumarra kuvia, vaan rikkoo rajat kerralla kunnolla.
Cypher on kaksijakoinen levy. Siellä on erinomaisia biisejä niin perinteisessä mielessä kuin se …and Oceansin kohdalla vain voi olla mahdollista. Mutta sitten siellä ovat myös ne vainoharhaiset, skitsofreeniset äänimassat, jotka ravistelevat rikki sen, mikä on jo rakennettu.
