Soololevyjä pitää tehdä ja sivuprojekteja olla! Varsinkin jos puhutaan urallaan vähän pidemmälle ehtineistä musiikintekijöistä. Saa tehdä jotakin sellaista, mikä ei ole vähän tiukemmin paalutetussa pääproggiksessa luontevaa tai edes mahdollista.
Swallow the Sun -yhtyeen rumpalina suomalaisen metallin mestaruussarjassa musisoivan Juuso Raatikaisen sisällä on soinut jo vuosia aivan toisenlainen maailma, mistä kertoo tämä mainio albumi. Jos nimitarraa kaivataan, siinä voisi lukea jazzfuusio. Hieman kuumottaviakin mielleyhtymiä herättävän tyyliperheen sisällä liikutaan kuitenkin akustisemmalla laidalla. Länsirannikosta ja hisseistä ollaan kaukana.
Raatikainen vastaa paitsi rummuista ja muista lyömäsoittimista myös levyn sävellyksistä, joissa on kosolti puhuttelevaa piilohaikeutta. Pääpirun tukena soittava kolmikko seuraa maestron johtoajatusta valppaana.
Basisti Juuso Rinta luo ilmavan perustan, jota pianoon keskittyvä, välillä sähköisillä sormioilla elegantisti maalaileva Henri Mäntylä rehevöittää. Levyn villimmästä solistisuudesta vastaa kitaristi Lauri Kallio, ja välillä värit päälle laittavat kepitykset käyvät maukasta dialogia Raatikaisen rumpujen kanssa.
Nelikon soitannassa on keskittyneisyyttä ja vapautunutta energiaa. Luojan kiitos tämä proggis ei jäänyt Raatikaisen pähkäilyksi!