Sanotaan tämä heti kärkeen: jos maailmassa on enää yhtään oikeudenmukaisuutta, oululainen Valkea tulee tavoittamaan paljon ihmisiä, joiden sydän sykkii suomilyriikalle, popille, iskelmälle ja/tai syvällisemmälle vaihtoehtorockille.
Valkean päällimmäisin kerros muodostuu lumoavan iskevistä melodioista sekä laulajakaksikko Tatu Palon ja Laura Hiltusen täydellisesti yhteen soivista äänistä. Sävellyksissä on suomalaisen iskelmällisyyden kuulautta, mutta ainoastaan hedelmällisellä tavalla. Kappaleet ovat kiehtovia jo melodioiden ja lyriikoiden ansiosta.
Yhtyeen sisemmistä kerroksista löytyy monisävyisyyttä vaihtoehto- ja jopa post-rockia myöten. Tunnelmat kouraisevat todella syvältä lempeän oloisen albumin paljastaessa yhä synkempiä puoliaan. Monissa kappaleissa kitarat, koskettimet ja koneet saavat leijailemaan kauas maanpinnalta.
Pian huomaa, että Vedenjakaja on todella vahva albumikokonaisuus. Siltä irrotetut singlet Melkein, Pallosalamavideot ja Tottunut veteen ovat täysin valmista hittimateriaalia, mutta koko albumista muodostuu valtoimenaan virtaava, täysillä otteeseensa vangitseva tarina tulvillaan käänteitä.