Vauhti ja voima ovat taustamotiivit, kun Voimaryhmä on kasaillut ensimmäistä albumiaan sitten vuoden 2012 Rudistanin. Toki pelkästään antaumuksellinen ska-tahditus on omiaan antamaan kappaleille nykivää vauhtia, ja rockbändiä laajempi roots-soittokunta vetopasuunoineen ja perkussioineen voimistaa yhteissoundia ja luomueksotiikkaa. Lisäksi orkesteri lainailee rap-musiikista luontevasti yhteiskunnallista sanomaa ja sananpainoja omien elävien soittoluuppiensa kuljetettavaksi. Mikstuura voisi kuitenkin olla avoimempaa, ilkikurisempaa rytmi-iloittelua ja ikään kuin piristävää, fyysistä masennuslääkettä. Jopa kansikuva on siniharmaudessaan turhan sumea.
Ei sillä, että matskua pitäisi naamioida mihinkään ”rantareggaeen” ja jamaikanlipun ilme- ja värikirjoon. Laulujen tunnelma vain tuppaa jauhamaan epämukavasti paikallaan sinänsä näppärästi rakennetun orkestraation ja soitinnusten päällä. Ripeimmissä kipaleissa, kuten Romuralli-ryhmäräpissä, on enemmän terää, hyökkäävyyttä ja myös tiettyä rentoutta ja huojuntaa. Mutta ”Billy Niemisen Akatemian” nimissä taltioitu Uus Fatty tekee pikemminkin ilkamat, kun studiossa dubatut hohotukset naurattavat keinotekoisuudessaan enemmän kuin veikeät sanat. Luotan kuitenkin siihen, että yleisökontaktissa Vauhtikuume saadaan tarttumaan vilkkaammin ja voimakkaammin.