Suomen ska-piirit ovat ymmärrettävistä syistä pienet, mutta porukka on sinnikästä. Rudistan on peritamperelaisen Voimaryhmän kolmas albumi reilun kymmenen vuoden sisään. Ei mitenkään hoppuisa tahti. Matalasta profiilista on tosin se hyöty, ettei bändi kuluta itseään eikä kuulijoita loppuun. Tämän enempää Voimaryhmää tuskin tämänkokoiseen maahan mahtuu, vaikka esimerkiksi suomenkielisen reggaen voittokulku olisi etukäteen ollut kryptinen ajatus sekin. Ja mihinkä yhtyeellä kiire olisikaan? Tämä jos mikä on ajatonta tavaraa.
Hyvällä tavalla mikään ei ole muuttunut Straight Outta Tampere -debyytin (2001) jälkeen. Letkeiden rytmien saattamien lunkien elämänohjeiden lisäksi bändi ei jätä ympäristöäänkään huomioimatta. Lainvalvojista Voimaryhmä ei taida edelleenkään tykätä. Ei vaikka ympärille olisi perustettu oma Rudistanin valtio.
Ennakkoluuloisesti härmäläisen skan mieltää yhä todellisuudelle vieraaksi jutuksi, joten reaktio kiertää pitkän matkan ensihämmästyksestä, kun jalan naksaamaan pistävä biitti ei ärsytäkään. Vähän ajan päästä huomaan hyräileväni luuppina albumin tarttuvimpia kappaleita ja lopulta täytyy tunnustaa itselleen, että Rudistan on sekä taidokas että elävä kokonaisuus iätöntä rytmimusiikkia.
Voimaryhmän historian, nykyhetken, juuret ja arvot niputtaa kitaristi-laulaja Quitzi Loponen. Rudistan on Voimaryhmän ensimmäinen albumi Joku Rotilla. Millaisia odotuksia teillä on tämän kuvion suhteen?
– Joku Roti oli luonteva valinta, koska moni meistä soittaa ja on soittanut muiden Roti-artistien bändeissä ja Joku Roti Mafiassa. Minä ja kitaristimme Jarno Laaksonen soitamme Hannibalin, Edorfin ja Tykopaatin kanssa muun muassa Woody Guthrietä ja Hank Williamsia versioivassa Hobo Newsissä. Yhdellä folkreissulla Turussa Hannibal sitten tietoisena Voimaryhmän uusista biiseistä sanoi, että ne täytyy julkaista. Meillä ei ollut mitään sitä vastaan ja näin alkoi Voimaryhmän ja Joku Rotin yhteistyö.
– Suomen ska-piirit ovat marginaaliset, mutta keikoilla käy jengiä laidasta laitaan. Miksei se toimisi myös levyllä, jos musa on tarpeeksi hyvää?
Isossa kokoonpanossa on ollut paljon vaihtuvuutta ja levyjä on tullut harvaan tahtiin. Kuinka yhtye toimii, kun levyä ei ole valmisteilla tai keikkoja tiedossa?
– Ison kokoonpanon kanssa toimiminen on tietysti hitaampaa kuin pienen. Sinällään mitään keikkataukoja ei ole ollut, vaikka välillä onkin ollut hiljaisempaa. Silloin punotaan juonia treenikämpällä, soitetaan muuta musaa tai pelataan vaikka pöytäjalkapalloa.
Ska on väistämättä tänä päivänä ja näillä leveysasteilla marginaalimusiikkia. Tuntuuko, että teillä on ”velvollisuus” sisällyttää tiettyjä musiikillisia juttuja kappaleisiin juurien kunnioittamisen takia?
– Mehän voidaan tietysti tehdä mitä vaan. Musiikilliset jutut, kuten vaikka soundit tai tapa soittaa, on varsinkin tällä levyllä pyritty pitämään tyylinmukaisina, vaikka rytmiikoita välillä lavennetaankin. Velvollisuutena sitä en osaa nähdä, vaan kunnioituksena rakastamaamme musiikkia kohtaan.
– Meidän kohdalla miellän, että kyse on popmusiikista, jonka muoto on ska. Reggaehan alkaa olla jo valtavirtaa Suomessa ja miksei myös punk.
Vaikka skalla on maine hauskanpidon taustamusiikkina, on siihen liitetty aina myös poliittinen ulottuvuus. Onko olemassa arvoja, joita haluatte Voimaryhmän kautta tuoda esille?
– Voimaryhmä liputtaa tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta ja naureskelee ja osoittaa keskisormea FDL:n ja persujen kaltaiselle näköalattomuudelle ja typeryydelle.
Teksti: Antti Luukkanen
