Olen seurannut englantilaisen Dominic Harrisonin eli Yungbludin uraa debyyttialbuminsa 21st Century Liabilityn (2018) ilmestymisestä lähtien. On aina merkityksellistä kasvaa artistin mukana ja kuulla, miten hänen oma äänensä kehittyy.
Edellisen levynsä jälkeen Harrison päätti uudistaa imagonsa ulkonäköä ja soundia myöten. Idols poikkeaakin merkittävästi Yungbludin aikaisemmasta tyylistä. Siinä missä Weird! (2020) ja Yungblud (2022) edustivat vielä sitä angstista ja energistä punkpoppia, joka nosti Harrisonin kuuluisuuteen, neljäs levynsä on jotain aivan muuta.
Sanoitusten teemat liikkuvat yhä melodramaattisissa aiheissa, mutta musiikillisesti kappaleet sisältävät aiempaa melodisempaa rockia. Yli yhdeksänminuuttinen avauskappale Hello, Heaven, Hello tarjoaa lupaavan alun, mutta jatkossa jään kaipaamaan enemmän sitä huolettomampaa menoa.
Vanhan Yungblud-kuuntelijan fiilikset ovat ristiriitaiset. Kaikesta huolimatta levy on kuuntelemisen arvoinen.
