Arvio: Yungblud on vaiennetun sukupolven vaihtoehto – Suosikkiartistin kolmas albumi on pop punkiin verhottua maailmantuskaa

Yungblud
Yungblud
Locomotion

Dominic Harrison alias Yungblud on viime vuosina edustanut punkin uutta suuntausta ja kaikkea sitä, mikä on omalle sukupolvelleni uutta normaalia. Kolmanteen levyynsä mennessä brittimuusikko on saanut lisää itsevarmuutta soundiinsa, joka ottaa inspiraatiota new waven lisäksi toksisesta maskuliinisuudesta, sukupuolistereotypioista ja nuorten lisääntyvästä maailmantuskasta.

Levyn kappaleissa on selvästi kuultavissa vaikutteita vuosituhannen vaihteen pop punkista. Kuitenkin edellisiin albumeihin verrattuna Yungblud on aiheiltaan huomattavasti syvällisempi ja henkilökohtaisempi, mutta myös musikaalisesti kypsempi. Erityisesti levyn avaavassa The Funeralissa on ilahduttavaa päästä kuulemaan Harrisonin ääntä matalimmissa oktaaveissa.

Vaihtoehtomusiikin uuden suuntauksen lisäksi Harrison tarjoaa nuorille kuuntelijoille jotain äärimmäisen tärkeää: musiikin lisäksi hahmon, jonka kappaleiden aiheisiin lähes kuka vain voi samaistua. Kappaleet kuten The Boy In The Black Dress ovat korvaamattoman arvokkaita sukupolvelle, josta osa ei tule muutoin koskaan edustetuksi.