Kouvolan herrat aktivoituvat harvakseltaan, mutta yleensä kun niin tapahtuu, jälki on miellyttävää enemmän tai vähemmän 70-lukuisella rock’n’roll-akselilla. Tosiaankin tuo niin olennainen roll-osa on aina vaikuttanut Barefoot Brothersin rockissa ja niin nytkin.
Harmi, että he tällä erää – kyse on bändin kahdeksannesta albumista – ovat päästäneet itsensä vähän liian helpolla. Materiaali nimittäin kuulostaa siltä, että kämpillä on vain jammailtu tuntitolkulla ja parhaita paloja on sitten pantu levylle suuremmin työstämättä. Meininki ja soundit ovat hyviä, mutta biisit jäävät puolitiehen, lukuun ottamatta levyn ainoata slovaria, steel-kitaran haikeasti saattelemaa Pink Sunglasses -balladia. Muuten rokataan. Letkeää groovea leimaa runsas conga-rumpujen käyttö ja mukavasti helkkyvä sähköpiano. Napakoita kitarasoolojakin kuullaan, mutta yhden säkeen toistelu ei vielä biisiä tee.
Kärkipäähän lukeutuva Dancing With My Daddy & Me kuulostaa siltä kuin J.J. Cale soittaisi rockabillyä, ja nimiraita ylipäätään vain Calelta. Kertakäyttövitsin oloinen Say What Your Papa Likes ei pääse oikein mihinkään. Enemmän ryhtiä ja dynamiikkaa ensi kerralla.
