THE BAREFOOT BROTHERS: Return Of The Lost Horse

Arvio julkaistu Soundissa 4/2009.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.

Arvio

THE BAREFOOT BROTHERS
Return Of The Lost Horse
Rockhopper

Eletty elämä näkyy entisten nuorten hippirokujen naamasta ja kuuluu musiikissa. Tämä on hyvä asia. Barefootteja pakottomampaa bändiä ei taida löytyä. Klassisen rockin, melodisen kantrin ja psykedeelisen bluesin sotkussa on luontevaa näkemystä, jota harvoin nöösipojilta löytyy. Yhtye hengittää musiikkiaan vapaasti.

Kappaleita osataan säveltää ja sovittaa. Matka Carry My Burdenin vähäeleisestä iiseilystä The Mall -biisin Thin Lizzy -henkiseen kitarastemmatykitykseen on vaivaton. Analogisen elävä äänimaailma sopii rentoon soittoon ja kuulijan korvaan. Tarttuvia koukkuja löytyy tasaisemmin kuin Rehab Conventionilta (2005). Barefoot Brothers on kuin The Soundtrack Of Our Livesin kouvolalainen, iskelmäbaarin kaljakaukalossa marinoitunut serkku. Psykedeelisen kukan tuoksuun sekoittuu läpikustujen raappahousujen maanläheisesti puhutteleva flavor.

Return Of The Lost Horsea herättelevät tyylikkäät kitarasoolot, syntetisaattorit, viulut ja puhaltimet. Make Tukian laulutulkinta on rauhoittunut pykälän ja saanut lisää soulia. Kiitos pakottomasta rullauksesta menee kuitenkin rytmiakselille. Rumpali Perttu Lipiäinen ei elämöi turhia, mutta kuljettaa kappaleita kepeästi kuin Charlie Watts. Tämän levyn lämmössä viihtyy.

Lisää luettavaa