Los Angelesin tienoilta hip hopin tähtitaivaalle ponnistanut porukka tarjoilee kolmannella albumillaan sangen muikean ja moniulotteisen rytmisopan. Hauskinta Elephunkissa ovat sen irtonainen musikaalisuus ja kertakaikkinen kliseettömyys. Rasittava uhoaminen on jätetty vähälahjaisemmille eikä ulkopuolisten studiogurujen leegiotakaan tarvita. Papujen nokkamies will.i.am on tuottaja, jonka näpeissä konerytmit, samplet ja perinteiset soitot organisoituvat meheväksi kokonaisuudeksi. Jo albumin avaava tanssipommi Hands Up antaa tästä pitävän näytön.
Elephunk jatkuu lähes täyden tunnin ilman tyhjänaikaisia välisoittoja ja täytepaloja. Kun elastista funk-latausta elävöitetään vielä hyvin valituilla mausteilla, levy ei tunnu sekuntiakaan liian pitkältä. Hey Mamassa raikaa jamaikalainen dancehall. Sexy lainaa Tom Jobimia ja pianon koskettimia hellii Sergio Mendes. Nykymaailman jumalattomasta menosta huolta kantava Where Is The Love lieneekin jo tuttu tv:n omistajille. Ainut lievä vikatikki on Anxiety, jonka sanomaa Papa Roach alleviivaa oikein olan takaa.
Macy Gray kävi kähisemässä Papujen edellisen albumin Request+Line -hitillä. Nyt on remmissä paikallinen Fergie, jonka vierailuspotti muuttui sessioiden mittaan vakituiseksi pestiksi. Hyvä niin, sillä tulokas täydentää papupadan porinaa ansiokkaasta, vaikkei olekaan suunnattoman persoonallinen vokalisti.
THE BLACK EYED PEAS: Elephunk
Arvio julkaistu Soundissa 10/2003.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Los Angelesin tienoilta hip hopin tähtitaivaalle ponnistanut porukka tarjoilee kolmannella albumillaan sangen muikean ja moniulotteisen rytmisopan. Hauskinta Elephunkissa ovat sen irtonainen musikaalisuus ja kertakaikkinen kliseettömyys.
Arvio
THE BLACK EYED PEAS
Elephunk
A&M
Elephunk
A&M