Pian 40 vuotta täyttävä Will Oldham julkaisee levyjä tahdilla, joka saa melkein kaikki paitsi Ryan Adamsin vaikuttamaan yhden albumin parissa vuosia painiskelevilta studiohermiiteiltä. Hitto, miehen tahti on tasaisuudessaan vallan uuvuttava. Bonnie ’Prince’ Billy -nimen takaa löytyvä Oldham saisi varmasti puristettua parempia kokonaisuuksia, jos malttaisi hieman hillitä uuden materiaalin julkituomista ja poimia ensin jyvät akanoista.
Pysäyttävän ensimmäisen virkkeen sisältävä avausraita Troublesome Houses on niin vakuuttava käynnistys tälle albumille, ettei levy toivu siitä koko kestonsa aikana. Osa levyn materiaalista on siihen verrattuna muodoltaan niin viimeistelemättömän kuuloista, että tuntuu kuin lauluja olisi luotu lähes improvisaatiopohjalta, siinä kovin hyvin onnistumatta. Epätasainen kokonaisuus laahaa ajoittain kuin nostaen kuivan pölypilven, jota vaikkapa The Sounds Are Always Beggingin kaltaiset hetket välistä hälventävät.
Oldhamin kanssa jo muutamalla aiemmallakin levyllä musisoiva, Emmett Kellyn johtama The Cairo Gang on saanut nyt ensimmäistä kertaa nimensä etukanteen. Soiton ja kauniiden lauluharmonioiden jäljessä ei ole moitteen sijaa, tyylikkyydessä ja sielukkuudessa löytyy.
Pitkälti parisuhdeproblematiikkaa käsittelevissä teksteissä käydään muutamaan otteeseen hyvin intiimeillä alueilla vahvojen tuokiokuvien avulla. Oldhamin muhkeat viikset herättävät tästä levystä lähtien aivan uudenlaisia ajatuksia.