Vaikka Afrika Bambaataan uraauurtava Planet Rock (1982) perustui Kraftwerkin Trans-Europe Expressiin ja Numbersiin (1977 ja 1981) – tuolloin varsin tuoreisiin levytyksiin – Tommy Boyn julkaisemaa singleä seuranneiden liikkeiden kiintopisteiksi vakiintuivat pian määrätyt aikakaudet keskeisiksi määriteltyine genreineen ja levytyksineen. 1980-luvun lopun lähestyessä kulttuurin kaupallisen potentiaalin realisoituminen edellytti kolonialistista kesyttämistä, monimuotoisuuden kuolemaa.
Dälek vastustaa kaavaa, joka redusoi punkin viimeistään 1990-luvulle tultaessa odotuksenmukaisiin muotoihin. Juuri sen vuoksi tunnelmallisesti kerrostettuun meteliin ja fokusoimattomiin biitteihin ihmisäänen hautaava kaksikko näyttäytyy aikalaisiaan vasten marginaalisena toimijana, vaikka sen menetelmiä ja kudoksia voi jäljittää kahden- tai kolmenkymmenen vuoden taakse – kauemmas kuin Bambaataan aikoinaan.
Pastori Jeremiah Wrightin raivoisan puheen saatteleman Gutter Tacticsin kompositio on vankkaa tekoa: kirkuvista tyynnyttäviin vaihtelevat, hitaasti rappeutuvat ja äänikuvaan lipuvat vallit soljuvat, kiertävät kehää ja sortuvat, mutta sovinnaiset rumpusekvenssit rajaavat musikaalisen ympäristömelun selkeisiin raameihin. Oktopusin rumpujen tavoin Dälekin flow on totunnainen; hänen kadenssinsa on yksinkertainen, poliittiset teemansa perinteisiä. Onkin kertovaa, että näin perinteisesti innovatiivisesta rap-duosta on tehty 2000-luvulla kieroutunut anomalia.
