Klaustrofobisen äänikollaasin kauneus – Dälek saarnaa armottomasti uhanalaista filosofiaansa

Arvio julkaistu Soundissa 9/2017.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Dälek
Endangered Philosophies
Ipecac

MC Dälek, elektronikko Mike Manteca ja DJ rEk ovat Last Poetsin ja Public Enemyn suoria jälkeläisiä, meno vain on päivitetty tähän aikaan. Bändin kahdeksannen albumin painajaismaisen staattiset taustat poikkeavat normi- hip-hopista industrialismillaan ja My Bloody Valentinen tapaisten bändien kerroksellisuudesta muistuttavilla ambient-äänimattoillaan. Biitit kuitenkin lätkyttävät armottoman ja narkoottisen väliä ja Dälekin saarnaus on hyvinkin puhdasta räppiä.

Vihaisia ollaan aiheesta eikä umpimähkään. Yhteiskuntakritiikki ei operoi tyhmän käänteisrasismin tasolla, vaikka USA:ssa poliisit edelleen tappavat päivittäin aseettomia ja syyttömiä mustia nuoria miehiä joutumatta koskaan vastuuseen. Samaan aikaan Ku Klux Klan on alkanut taas kasvaa ja maata johtaa narsistiöykkäri, jonka arvaamaton ylimielisyys uhkaa ghettojen lisäksi koko maailmanrauhaa. Repikää siitä.

Klaustrofobisen maanalainen tunnelma ei juuri vaihdu levyn mittaan, mitä nyt jotkut kappaleet ovat tempoltaan rauhallisempia. Endangered Philosophiesia voi kuunnella vain keskittyen, mutta silloin se palkitsee ajattelemaan herättäen. Tosin Dälekin riimit on miksattu ärsyttävän alas. Kuullun ymmärtäminen vaatii pinnistelyä, kun räpäytys tapahtuu äänikollaasin keskellä sen tasa-arvoisena osana. Siitä lähtee yksi tähti.

Lisää luettavaa