Entombedin MySpace-sivulla vaikutteiksi mainitaan Saatana, metalli ja vuohet ja Entombedin sanotaan kuulostavan – no, Entombedilta. Hienostelua ja virheetöntä hifistelyä etsivät tuskin haksahtavat tähänkään levyyn.
Serpent Saintsin tuttu mutavyöry ja saastainen death’n’roll on jo saavutus sinänsä miehistönvaihdosten riivaamalta tukholmalaisryhmältä. Monelle muulle olisi samanlaisen ovien paukkeen jälkeen käynyt huomattavasti nolommin. Asian kääntöpuoli on se, että edes soittajien vaihtuminen ei näytä hetkauttavan Entombedin musiikkia mihinkään suuntaan.
Morning Starilla (2001) biisien taso hetkellisesti nousi, Infernolla (2003) tultiin rymisten alas, mutta muuten kaikki To Ride, Shoot Straight And Speak The Truthin (1997) jälkeiset levyt ovat moitteettomia, joskin harmittavan tasapaksuja rasvaisen deathin ja Motörheadin perinnön yhteentörmäyksiä. Se tarkoittaa pettymystä jokaisella kerralla, sillä niin hirmuinen on Entombedin levytysuran alkupää, että hyvä ei riitä. Muutama täyskaato osuu toki Serpent Saintsillekin.