ENTOMBED: Uprising

Entombed rockaa jälleen. Uprisingilla se palaa peruspaahtoon uusia kiemuroita haeskelleen Same Differencen jälkeen.
Uprising alkaa hurjasti. Hetkeksi kadonnut lataus tuntuu löytyneen. Seeing Red kumartaa Motörheadille, soolo ja väliosan bassottelu kelpaisivat varmasti Lemmyllekin sellaisinaan. Eikä vaikutteita piilotella vaan päinvastoin korostetaan, kun L.G. heittää vielä Lemmy-huudahduksenkin. Say It In Slugs on kutkuttavan hyvää Entombedia, kuin välähdys siitä, miksi Entombed oli viime vuosikymmenen tärkeimpiä bändejä. Likaista, raastavaa ja tappavan tehokasta. Hirmuinen on myös Something Out Of Nothingin väliosan mosh-herkuttelu.
Tyrmistyttävää, mutta siinä se sitten olikin. Bändi, jonka kolme ensimmäistä levyä olivat täydellisiä paketteja ja joka on ollut tyylillisesti selkeä edelläkävijä niiden jälkeenkin ei saa enää kasaan yhtä virtaviivaista ja iskevää kokonaisuutta. Asenne on edelleen periksiantamaton, mutta suuri osa Uprisingin lauluista on kuin kokoelmalta, jolle on kasattu julkaisematonta ja harvinaista tavaraa takavuosien ylijäämien muodossa. Parempia kuin jäljittelijöiden tuotokset, mutta Entombedin itse määrittämällä asteikolla kehnoja.
Nicke Anderssonin lähdön jälkeiset vaikeudet jatkuvat. Same Differencen nahanluonti onnistui vain osittain ja kun Uprisingilla yritetään yhdistää Same Differencen parhaita puolia ja suorempaa, vanhaa rockaavaa tyyliä, ei siltikään päästä riittävän vahvoille taajuuksille. Mutta taju lähtee, kun Seeing Red ja Say It In Slugs lisätään Entombedin livesettiin.