FAITH NO MORE: Who Cares A Lot? The Greatest Hits

Kitaristinperkeleet! Kuka niitäkin kaipaa? Faith No More olisi vielä hengissä, jos yhtyeeseen olisi ajoissa löytynyt joku selkärankainen kuusikielisen varteen. Pitää paikkansa, että yhtyeen jäsenillä oli/on sivuhommia enemmän kuin riittämiin, mutta jos paineet bändin kasassa pitämisestä olisivat jakautuneet muillekin kuin rumpali Mike Bordinin ja basisti Bill Gouldin harteille, juttu olisi kestänyt pidempään. Varsinainen 58-minuuttinen kokoelmapuoli on pätevästi kasattu. We Care A Lot avaa pelin, ja siitä tarina etenee (kronologisesti, kiitos Luojan) bändin jokaisen kuuden studiokiekon halki. Mukana ovat Introduce Yourself, Epic, Midlife Crisis, Easy, Digging The Grave, Evidence, Last Cup Of Sorrow ja monet muut 90-luvun musiikkia muovanneet soitteet. Omista viitekehyksistään irtirevittynä parhaiten toimii aivot jogurtiksi liiskaava raivonpurkaus Gentle Art of Making Enemies. Perässä tulevat piukea Bee Gees-cover I Started A Joke sekä kelmeä A Small Victory. Ei sille mitään voi, mutta maailma on astetta tylsempi paikka ilman Faith No Morea. Levyn ekapainos sisältää kahdeksanraitaisen bonuslevyn, jonka materiaali on paatuneimmillekin faneille ennenkuulematonta. Viiden originaalin perään bändi työntää kielen tiukasti poskeen ja ajaa livenä läpi Deep Purplen Highway Starin, John Barryn Midnight Cowboyn sekä Burt Bacharachin This Guy’s In Love With Youn. Mike Pattonin spastista lauluakrobatiaa ei pitele mikään ja Roddy Bottumin kosketintaide nollaa taas kaikki tyylimittarit. Bordin ja Gould todistavat olevansa planeetan kaikkien aikojen kovimpiin rytmiduoihin luettava kaksikko. Ei kai kukaan mitään muuta odottanutkaan?