FEIST: The Reminder

Kaksi nykyään yleistä naislaulajatyyppiä ärsyttävät: kuiskaileva indietyttö ja itkumummosti määkivä folktyttö. Leslie Feist ei sorru kumpaankaan, vaan laulaa. The Reminderin peruspalikat ovat hienon äänen lisäksi kitarat, piano ja rummut. Sovitukset hengittävät läpi levyn ja maltillisella instrumentoinnilla osataan tuoda levylle suuri määrä eri värejä So Sorryn loungejazzista Sealionin Nina Simone -pastissiin ja I Feel It Allin "rockista" The Parkin folktunnelmointiin. The Limit To Your Lovessa on jo hittipotentiaalia. Se kuulostaa Ingenué-kauden k.d.langiltä.

1234-kappaleen onkin tuottanut k.d.langin vanha taistelupari Ben Mink. Mies tekee tyypillisen loistavaa jälkeä. My Moon My Manin väliosa on huikea. Monissa kappaleissa jousia, honottavia urkuja ja pieniä efektielementtejä on käytetty pelottavan älykkäästi. Soundista kuulee tilan, joka tekee tunnelmasta intiimimmän. Feistille ja hänen tuotantotiimilleen paljon pisteitä. Vahva biisimateriaali on löytänyt arvoisensa toteutuksen.

The Reminder on hiljaisen dramaattinen levy. Se on tarpeeksi ajaton hiukan keinotekoisen rahisevassa ja suhisevassa vanhuudessaan, että sitä jaksaa kuunnella tulevinakin vuosina.