Ian Andersonin kuudetta sooloalbumia kuunnellessa voi ihmetellä miksi levyä ei julkaistu Jethro Tullin nimellä. Andersonilla tähän lienee syynsä. Aivan kuin siihenkin, että Homo erraticusin tekstit on kirjoittanut Thick As A Brick -albumilla (1972) esittäytynyt lapsinero ja levyn 40 vuotta myöhemmällä jatko-osalla paluun tehnyt Gerald Bostock.
Toinen toistaan upeammin folkista, rockista ja metalista progeista fuusiota keittävillä biiseillä Ian Anderson välittää Bostockin suojissa huoltaan isänmaansa tilasta.
Doggerland on täysiverisenä Jethro Tull -raitana synteesi siitä mitä tuleman pitää. Haitareineen ja huiluineen iloisesti leikittelevä The Engineer ja kuoroton kirkkolaulu Meliora sequamur lisäävät albumin vivahteikkuutta. Heavy Metals paljastuu levyn keveimmäksi ja akustisimmaksi Albion-folkiksi ja instrumentaalinen Tripudium ad bellum muistuttaa rytmillään Living In The Past -klassikosta.
Homo erraticusin vakavimmat hetket sijoittuvat levyn loppuun. The Browning Of The Greenillä vihreä saari ruskettuu ylikansoituksesta ja ihmiset ovat pian tiukassa kuin purkitetut sardiinit. Yhteiskunnallisen pessimisminsä Anderson huipentaa puhuen esitetyllä Per errationes ad astralla ja tummasävyisellä päätösraidalla Cold Dead Reckoning.
