IAN ANDERSON: Rupi´s Dance

Jethro Tullin valmistautuessa julkaisemaan joululevyään huilu-ukko Anderson pukkaa uuden, aivan erinomaisen soololevyn lämppäriksi. Hassua miten tanaan nostetusta pillistä ja yhden jalan seisonnasta pulppuaa inspiraatiota aina uusiin, sulaviin melodioihin ja nautinnollista musisointia pienille kamarirunoille, hellyttävän porvarillisille mielikuville sekä tietysti kissoille. Laulun arvoisia impressioita syntyy kuin itsestään kahviloista, valokuvapuodeista, ihmisjoukoista, eläintarhasta ja CNN-uutisista. Osa tyytyy instrumentaaliseen esillepanoon, mutta musikaalinen leikki on hedelmällisimmillään huiluteemojen ja lyriikan säkeiden liehitellessä toisiaan.

Rupi’s Dance on Ian Andersonia parhaimmillaan, sillä hän on jalostanut soittotyylinsä ja sävytyksensä hyvin viehkoksi perussoinniksi ja karsinut vaivihkaa viimeaikaisia etnosävytyksiä. Kyllähän Rupi-kissan tanssissa ja muissakin sävelmissä häivähtää eksoottista tahtia tai liverrystä – jopa mannermaisen polkan aineksia (Eurology). Orkesterisoinnin hienoimman ilmavuuden ja magneettisen vetovoiman voi todeta vaikkapa veikeän A Raft of Penguins -kappaleen pakottomasta poljennosta, A Hand of Thumbs -dilemman hartaasta pohdiskelusta tai dramaattisemmin Pigeon Flying Over Berlin Zoo -oivalluksesta.