IAN ANDERSON: The Secret Language Of Birds

Arvio julkaistu Soundissa 04/2000.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Jethro Tullin laulujen ja huilun lurittaja tarjoaa soololevyllä lempeän intiimiksi riisuttua lite-versiota konkaribändin elinvoimaisesta tyylilajista. Persoonallisen progepotkun voi aistia tutun polveilevista melodioista ja runsassanaisista lyriikoista.

Arvio

IAN ANDERSON
The Secret Language Of Birds
Papillon

Jethro Tullin laulujen ja huilun lurittaja tarjoaa soololevyllä lempeän intiimiksi riisuttua lite-versiota konkaribändin elinvoimaisesta tyylilajista. Persoonallisen progepotkun voi aistia tutun polveilevista melodioista ja runsassanaisista lyriikoista. Mies, ääni ja eläväinen huilukudos sallivat akustisiksi taustakulisseiksi impressioita kelttimusiikin jylhyydestä, itämaiden eksotiikasta, kansantansseista ja kamarimusiikin jousisovituksista.
Sähköinen rock jää Andersonin farmilla Tull-karsinaan lukuunottamatta pieniä, tarkkoja kitarakuviota ja urkusävytyksiä. The Secret Language Of Birds on nautinnollinen visiitti oman musiikkinsa ajattomaan olemukseen virittäytyneen maestron mielikuvamaailmaan. Levyä voi moittia enintään yllätyksettömyydestä, joka sekin lienee Andersonin henkiystäville pelkästään ilonaihe. Laulut ovat huolellisesti eloon puhallettuja teoksia ja niistä on tylsä leipiintyminen kaukana. Jäntevä The Little Flower Girl, mystinen A Better Moon ja mietteliään kaunis The Jasmine Corridor ovat hienoja helmiä. Tanssi-instrumentaalit Boris Dancing ja The Stormont Shuffle tuovat vauhdikasta vaihtelua trubaduurin tarinoihin. 

Lisää luettavaa