Posiolaisella mökillä omakustanteena äänitetty Ship’s Bell on oululaisen folk-duo Lanain osoitus siitä, ettei toimivaan lopputulokseen tarvita ylettömästi palasia – riittää, että ne vain asetellaan oikeille paikoilleen. Toki levyä tehdessä on saatu avustusta yllättäviltäkin tahoilta: lopputuloksen masteroinnista vastasi varsin nimekkäillä levyillä työskennellyt Kim Rosen, jonka värvääminen on selkeästi ollut joka pennin väärti.
Lanain esikuvat tulevat vahvasti jenkkiläisen folk-perinteen suunnasta, mikä on jopa virkistävää kaiken tämän skandimanian keskellä. Duo loihtii kuulaita ja eteerisiä äänimaisemia, joissa peilityynen pinnan ajoittain särkevät maukkaasti ripotellut särökitarat. Dynamiikan tasapaino on hiuksenhieno, jopa horjuva, sillä kokonaisuus uhkaa ajoittain typistyä äänitapetin puolelle.
Siinä piileekin Lanain selkein heikkous. Monet kappaleet – kuten Marble Eyes ja Tabu – ovat kuin akustisia mietelmiä, jotka eivät koskaan konkretisoidu teoiksi. Onneksi vastapainoksi tarjoillaan myös Twisterin ja Follow The Sunin kaltaisia vetoja. Mikäli abstraktin ja konkreettisen suhdetta saadaan hienosäädettyä, on mikä tahansa mahdollista.
Ship’s Bell muotoutui näköiseksemme levyksi kenties juuri siksi, että tuossa rauhallisessa, mutta musiikillisesti inspiroivassa paikassa uskalsimme kokeilla rajojamme.
Eteerisen kaunis Ship’s Bell on pitkälti äänitetty mökissä keskellä Lappia, ja tuntuukin kuin ympäristön rauhallinen autius olisi koodattu kappaleisiin sisään. Olisiko tätä levyä voinut tehdä missään muualla, yhtyeen ydinkaksikko Tanja Torvikoski ja Petri Kuusela?
– Tuskin. Posiolla pystyimme irtautumaan arjesta. Mökki oli meille tietynlainen piilopaikka, jossa monet hyvät asiat kohtasivat. Saimme työskennellä rauhassa ilman, että jouduimme tekemään kompromisseja soundimme suhteen. Mökki inspiroi meitä kuin suuret legendaariset studiot, ajamatta meitä kuitenkaan konkurssiin! Ship’s Bell muotoutui näköiseksemme levyksi kenties juuri siksi, että tuossa rauhallisessa, mutta musiikillisesti inspiroivassa paikassa uskalsimme kokeilla rajojamme. Näin löysimme tilaa luovuudelle.
Levyllä kuullaan teidän lisäksi myös Grammy-palkitun Rob Moosen viuluraitoja sekä masteroija Kim Rosenin kädenjälkeä. Miten he päätyivät levylle, ja miksi halusitte juuri heidät mukaan?
– Rob Moose soittaa monella suosikkilevyllämme. Hänen soittonsa ja musiikilliset ratkaisunsa tuntuvat aina sekä kekseliäiltä että uskollisilta biiseille. Sellainen koko levyntekoprosessi on ollut myös meille: pyrimme löytämään jotain uutta tutusta. Kun saimme levyn nimikkokappaleen valmiiksi, pohdimme josko olisi mitenkään mahdollista pyytää Moosea mukaan. Pienen mietinnän jälkeen Petri laittoi hänelle meiliä ja hän oli messissä! Tämän jälkeen ei tuntunut lainkaan mahdottomalta ajatukselta etsiä myös masteroijaa rapakon toiselta puolen. Pestiin valikoitui Kim Rosen, joka on niin ikään työskennellyt usealla meitä inspiroineella albumilla. Kummankin ammattilaisen kanssa työskenteleminen oli todella miellyttävä ja avartava kokemus.
Omakustanteena julkaistu Ship’s Bell tehtiin pitkälti omin voimin. Vaan miten on tulevaisuuden laita – onko Lanain haaveissa maailmanvalloitus sekä paikka suuren levy-yhtiön siipien suojassa?
– Levy-yhtiöllä oleminen ei ole meille itseisarvo, vaikka olisikin toki mukavaa, jos taustalla olisi jokin taho saattamassa musiikkiamme laajemman yleisön ulottuville. Siinä mielessä kansainvälisestä keikkamyyjästä ja muista yhteistyökumppaneista voisi olla hyötyä. Tärkeintä meille on kuitenkin se, että teemme musiikkia omilla ehdoillamme sen mukaan, mikä milloinkin parhaalta tuntuu. Pidämme matkustelusta ja teemme englanninkielistä musiikkia, joten ulkomaat ovat tietty olleet tähtäimessä jo alusta pitäen. Kansainväliset klubit ja festarit kutsuvat meitä, eikä musiikki tunne rajoja!
Teksti: Lassi Linnola