Olen jo pitkään toitottanut, että Shiraz Lane on suomalaisen melodisen hard rockin hippivolkkari. Nyt mielikuvani vain vahvistuu, sillä vantaalaisten säteilemä, lähes lapsekkaan valoisa peace & love -filosofia löytää kolmosalbumilla täydellisen kumppaninsa; kumisevien rumpujen keulittaman, lähes orgaaniselta kuulostavan vintage-soundin, jota maustetaan pettämättömällä tyylitajulla muun muassa koskettimin ja parissa biisissä myös saksofonin värein.
Yhdessä letkeän grooven, armottoman draivin, pettämättömän melodiatajun, melodiseen hard rockiin aika tummanraskaiden kitaroiden ja Hannes Kettin notkean ja persoonallisen laulusoundin kanssa se tuo Shiraz Laneen sen viimeisen ripauksen omalaatuisuutta ja bluesahtavaa vanhakantaisuutta. Lähes kingstonwallmaisten itämaisten vaikutteiden ja melkein uhkarohkeiden biisirakenteiden kylkiäisenä syntyy myös taiteellista kulmaa, mikä nostaa bändin hard rock -revivalistien joukosta ihan omaan luokkaansa.
Bändi antaa palttua rockin genrerajoille ja onnistuu naittamaan monipuolisen musikaalisuutensa sellaiseen annokseen välitöntä tarttuvuutta, että vaikeaa tähän albumiin on olla ihastumatta. Forgotten Shades Of Lifesta saattaa muodostua aikaa uhmaava helmi.
