Viidessä vuodessa parin omakustanteen voimin Vantaan treenikseltä Kanadan, Japanin ja Wackenin lavoille rynnäköinyt ja mittavan hypen kruunuksi genren tunnetuimmalta levy-yhtiöltä diilin pokannut Suomen uusi tukkaheavytoivo Shiraz Lane ei jätä kylmäksi debyytillään. Varsinkin solistin ääntä joko rakastaa tai vihaa.
Vaikka levylle on eksynyt jokunen bluespohjainen laahaus, joita ei saisi esittää kuin Shirazeja 70 vuotta vanhemmat afroamerikkalaiset miehet, rivakammissa kappaleissa Shiraz Lane lähes kipinöi sähköistä, melodista energiaa. Kotimaisissa hard rock -bändeissä kaksi pätevää plektrajeesusta alkaa olla jo standardi, mutta niiden lisäksi viinipolkulaisten valttikortti on staraksi syntynyt vokalisti Hannes Kett, jonka soundin kerran kuultuaan bändiä ei sekoita enää muihin. Erikoinen, tyttömäisen korkea laulusoundi leimahtaa täyteen liekkiin nopeasti kuin asetoni ja kantaa ilmavasti ja uljaasti kuin kotkan siivet. Laulut huitelevat niin korkealla, notkeasti ja vangitsevasti, että falseteista tulee mieleen niin The Darkness kuin Sigur Róskin. On lähes sääli, että paketti, niin bändi kuin biisitkin, melkeinpä jäävät Kettin varjoon.
Ikää ei ole vielä paljoa sen enempää bändillä kuin sen jäsenilläkään, mutta genren kansainvälinen kärki on käsien ulottuvilla jo nyt. Jos nykyiseen musiikki-ilmastoon vielä rocktähtiä mahtuu, nyt olisi aika hyviä ehdokkaita!
