Levyarvio: Shiraz Lanen kakkosalbumin vaarallisuudessa piilee kauneus

Shiraz Lane
Carnival Days
Frontiers

Shiraz Lanen esikoisalbumi For Crying Out Loud sai ilmestyessään varsin positiivisen vastaanoton, ja Soundissakin levy arvioitiin neljän tähden arvoiseksi suoritukseksi. Siitä huolimatta on yhtye jostain syystä jäänyt vaille laajempaa mediahuomiota, mutta tämä epäkohta tulee mitä luultavimmin korjaantumaan tämän albumin myötä.

Carnival Daysin suurin vahvuus on monipuolinen ja harkittu ulosanti. Musiikista huokuu esikoisalbumia persoonallisempi ote, ja nauhoitusaikaa on uskallettu käyttää myös erilaisiin kokeiluihin pelkän hittikaavan orjallisen noudattamisen sijaan. Silti kappaleet ovat debyyttialbumiin verrattuna toisistaan erottuvampia, tarttuvampia ja myös kansainvälisemmän kuuloisia: monet kappaleista tuntuvat jo ensikuulemalta hyvällä tavalla tutuilta ja suurilta rakentaen tämän illuusion ympärille oman todellisuutensa.

Albumin kannatteleva voima on Hannes Kettin persoonallinen ja vaivattomasti ilmoille pääsevä lauluääni, joka on suunnattomuudessaan taitavasti hallittu kaaos.

Vaikka osa albumin raidoista rikkookin keskinkertaisuuden kuoren vasta pidemmälle edetessään, ei varsinaista täytebiisiä ole levylle eksynyt. Kolme singlejulkaisua People Like Us, Carnival Days ja Harder To Breath, tässä järjestyksessä, ovat samalla myös albumin parhaimmat kappaleet. Niiden ulkopuolelta maininnan ansaitsee The Crown, joka monen muun kappaleen tavoin puhkeaa lopulta hienosti kukkaan.

Koko albumin kannatteleva voima on eittämättä Hannes Kettin persoonallinen ja vaivattomasti ilmoille pääsevä lauluääni, joka on suunnattomuudessaan taitavasti hallittu kaaos. Debyyttiin verrattuna äänenkäyttö on harkitumpaa ja myös vähemmän repivää, kun kaikista korkeimmat ja kylmäsävyisimmät äänenavaukset on jätetty pois. Kettin laulu on tanssia veitsenterällä, ja välillä kuulija saa jopa pelätä lipsumista. Sitä ei kuitenkaan tule, ja juuri vaarallisuudessa piilee albumin kauneus.

On hämmästyttävää, miten miehistöltään näin nuori yhtye voi kuulostaa jo näinkin kypsältä ja – ennen kaikkea – uskottavalta. Shiraz Lane on selvästi kasvanut saappaisiinsa, sillä tällä albumilla yhtye lunastaa sille asetetut odotukset paremmin kuin hyvin.