Seattlen drone-lordit palaavat yhdeksännellä teoksellaan, jota lienee mahdollista kutsua albumiksi vain tietyillä parametreillä. Sunn O))):n musiikki kaihtaa konventioita. Neljän yli kymmenminuuttiseksi venyvän äänitutkielman muodostama kokonaisuus luo vain tunnelmaa. Siinä ei ole tahtilajeja, ei oikein sävellajejakaan, ja tärkeintä on hetkessä reagointi, värähtelyjen vaihtelujen tunnistaminen, yhtyeen sisällä muihin äänitaiteilijoihin reagoiminen ja tämän ainutlaatuisuuden tallentaminen uudelleen toistettavaksi. Tämä on nauhoitettu kovaa, niin kuin yhtyeen maine maailman lujaäänisimpänä ryhmänä edellyttääkin.
Erikoisiin kitaramaailmoihin perehtynut tuottaja Steve Albini, jonka meriittilistalla on muun muassa Nirvanan In Utero, on juuri oikea henkilö pistämään Sunn O))):n äänimaisemat muistiin. Vaikka Pyroclastsissa ei ole mitään, jota voisi arvottaa musiikkikritiikin perinteisillä käsitteillä, levy kuulostaa erikoista kyllä jäsentyneeltä ja päämäärätietoiselta, tuotetulta.
Pyroclasts on tummenevien maisemien, savuavien raunioiden ja taakse jääneiden rakenteiden auditiivinen esitys. Vastaanottajan kontolle jää lopullisten merkitysten luominen.
