Levyarvio: Kuin Haadeksen koira ja steroideilla pumpattu Motörhead – High On Fire rouhii stonerinsa raskaimman kautta

Arvio julkaistu Soundissa 8/2018.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

High On Fire
Electric Messiah
eOne

Stonerin ystävien kasvoille nousi leveä hymy, kun legendaarinen Sleep julkaisi keväällä vuosikymmenien tauon jälkeen uuden pitkäsoiton. Nyt virne levenee entisestään, kun Sleep-kitaristi Matt Piken johtama High On Fire tykittelee myös uutta materiaalia pöytään.

Sähkömessias jatkaa luontevasti samoja latuja kuin bändin viimeisimmät tuotokset, mutta siinä kuuluu kaikuja myös hieman kauempaakin levytyshistoriasta. Trio ei lähde turhaan kikkailemaan ja loikkimaan ulos boksistaan, vaan takoo tutun rouheita ja iskeviä riffejä toisensa perään murskaavalla äänenpaineella kuin steroidein pumpattu Motörhead, ja usein Lemmyyn verrattu Pike korisee kuin Haadeksen koira. Bändi ei muutenkaan peittele rakkautta esikuvaansa kohtaan, onhan nimibiisikin omistettu edesmenneelle Kilmisterille.

Mutta siinä missä edeltäjäänsä Luminiferousta (2015) vaivasi hienoinen yksitoikkoisuus ja kolkkous, uusi tulokas tuntuu fokusoituneemmalta, freesimmältä ja helpommin sulateltavalta. Dynamiikassa on sopivasti vaihtelua eikä albumi tunnu vain yhdeltä pitkältä biisiltä.

Mikäli esimerkiksi Death Is This Communion (2007) ja Snakes For The Divine (2010) viihtyvät soittimessa, tulee siellä viihtymään myös Electric Messiah.