Tämä kevät on ollut niin monen tahattoman ajankohtaisesti nimetyn tai teemoitetun taideteoksen aikaa, ettei lukua jaksa enää pitää. Lontoolaisen progeyhtyeen Virus vain sattuu olemaan jatko-osa parin vuoden takaiselle Vector-oopperalle. Genrenä psykodraama, hahmoina hullu tiedemes ja potilas, voimasanoina Freud ja Pavlov.
Peruskauraa Hakenille ja aika monelle muullekin kunnianhimoisia kokonaisuuksia tavoittelevalle progebändille!
Haken on melkoisen muotovalio nuorten reippaiden miesten kiperöintibändi, jonka naurettavan teknisessä musiikissa on kuitenkin tiettyä raikkautta ja kepeyttä, dynamiikkaakin. Näin on kenties siksikin, että silkan metallivatkauksen sijasta bändissä kuuluu jopa entistä enemmän At The Drive-Inin kaltaisten taidehardcorebändien kiito. Tämä kuuluu sekä 10-minuuttisessa Carouselissa että singlessä Canary Yellow.
Albumin koetinkivi on progebändien perinteisen hiihdon viisikymppinen: levypuoliskon vievä eepos. Viisiosainen Messiah Complex on hengästyttävä tulitus, jossa biisi jää muotokielisikailun alle, ja levyn alkupuolen hengittävyys unohtuu.
Haken onkin kehnoimmillaan silloin, kun se toisintaa progemetallin pelikirjaa pöyhkeine riffeineen ja kolhon dramaattisine melodioineen. Enimmäkseen Virus on kuitenkin verevää ja hyvin rakennettua, modernia progea.
