Lontoon progejyrä Haken on tuotteliaisuudestaan huolimatta ehtinyt olla osa myös Mike Portnoy’s Shattered Fortress -superkokoonpanoa, jossa Portnoy esitti vähemmän tunnettua Dream Theaterin tuotantoa. Jotain saman suuntaista Haken tekee myös omilla albumeillaan.
Haken järjestää seitsemännellä albumillaan sellaiset rytmiorgiat ja djent-bileet, joista harva selviää ilman korvien kuumotusta. Faunan pitkät, rytmisesti polveilevat ja moniosaiset kappaleet aukeavat vasta huolellisen kuuntelun myötä. Huomaan suhtautuvani kappaleisiin kuin arvoituksiin: vasta kun olen ratkaissut jatkuvasti vaihtuvien tahtilajien ja polyrytmien ”arvoituksen”, pystyn kuuntelemaan kappaleita ilman ärsytystä ja levottomuutta. Fauna vaatii paitsi soittajilta myös kuulijalta paljon.
Rankimman djent-tykityksen sijaan Faunan sävellyksiä leimaavat AOR-, fuusio- ja hard rock -sävyt, ja muutamassa kappaleessa, kuten uljaassa Sempiternalnissa on jopa popahtavaa hittiainesta.
Soiton yleisen virtuoositeetin huomioon ottaen kitarasooloja kuullaan yllättäen vain parissa kappaleessa.
Faunan musiikki kuulostaa usein kuin tietokoneen tai tekoälyn säveltämältä. Ja vaikka se ei olisikaan sitä, sopii se paremmin kuin hyvin kuvaamaan informaatiotulvaa ja teknologisia utopioita.
