Levyarvio: 1980-luvun hengestä nykyaikaan aggressiot päällä – Haken ilmoittautuu progemetallin kärkikahinoihin

Haken
Vector
Insideout

Haken on noussut lyhyessä ajassa modernin progressiivisen metallin kärkinimiin. Eikä suotta.

Jos brittien parin vuoden takainen Affinity oli kallellaan 1980-luvun progeen ja Dream Theateriin, Vectorilla harpataan lähemmäs nykyaikaa aggressiivisemmalla otteella. Soppaan sekoitetaan reilulla kädellä Meshuggahia ja ripaus Toolia, mutta hienot sävelkulut ja melodiat pysyvät kantavana voimana antaen kiinnekohdan sinne tänne äkkiväärinä, muttei päättömästi ja päämäärättömästi sinkoileville sävellyksille. Haken vaatii keskittymiskykyä, mutta myös antaa paljon syventyneelle kuulijalle.

Vector kiteytyy hyvin jo ensimmäiseen varsinaiseen biisiin. The Good Doctor puristaa neljään minuuttiin funkia, kone- ja popelementtejä, outoja rytmejä ja riitasointuja sekä jazzahtavan c-osan. Siitä levy kasvaa ja monimutkaistuu 12-minuuttisen Veilin ja tunnelmallisen kauniin Hostin kautta kiekon päättävään A Cell Dividesiin. Biisit eivät tunnu yhtään niin pitkiltä kuin ne oikeasti ovat, mikä on aina hyvä merkki, ja levyn kokonaismittakin pidetään mukavasti aisoissa. Tätä jää kaipaamaan jopa lisää!

Tosiaan, eipä modernia progemetallia juuri tämän paremmin voisi tehdä.