Cover-biisien näköisnäivertäminen on ajan hukkaa, mutta jos lainakappaleet valitaan hyvin ja sovitetaan fiksusti, niin jälki pesee helposti keskinkertaiset omat viisut. Tästä tarjoaa oivan esimerkin Maria Gasolinan kolmas pitkäsoitto.
Suolaa helsinkiläiskahdeksikon postmoderniin musaan tulee, paitsi erityisen sävykkäästä omasta tuotannosta, myös alkuperäistekstien mahdollisimman uskollisista suomennoksista laulaja-trumpetisti Lissu Lehtimajan toimesta. Ne nimittäin toimivat ja Lehtimaja laulaa ne aseistariisuvan rennosti bändin svengatessa funkysti ja ilmavasti.
Pääruokalaji on yhä brassikama – ohjelmassa on muiden muassa Chico Buarqueta ja Jorge Beniä – mutta menua laajennetaan Haitiin, Madagaskariin ja jopa Iraniin, josta tuleva Öisin yhdistelee pikantisti 1980-lukuisia syntikoita etnoperkussioihin, huiluun ja 1960-lukuisesti filmaattiseen tunnelmointiin. Yhtä yllättävä on hauskan iskelmällisesti vedetty Nina Hagenin Vahvaa heikkoutta. Brassiote pukee myös Femi Kutin Beng Beng Bengiä ja pelkistetyn akustisesti tunnelmoitua madagaskarilaista Barikavilyn asemalla -kappaletta.
