Voi hyvänen aika sentään! Syksyn sateet ja viimat menettävät kaiken painoarvonsa siinä silmänräpäyksessä, kun soimaan lähtee Maria Gasolinan versio Jorge Benin Pulo, pulosta: “Hypin, hypin, hypin, mutten kaadu/mut jos kaadun, kaadun mä/suoraan kultani punottuun koriin ja keskelle kukkain.” Giganttinen annos silkkaa iloa ja maksimaalista pomppuenergiaa riemunkirjavassa suomalais-brasilialaisessa käärepaperissa!
Yritetäänpä hieman asiallisemmin. Maria Gasolina on helsinkiläinen seitsemisen vuotta toiminut vähän alle kymmenhenkinen ryhmittymä, joka on ottanut tehtäväkseen versioida brasilialaisen popin parhaimmistoa äitiemme kielellä. Benin lisäksi tällä toisella levyllä käsittelyyn pääsee muiden muassa Carlos Lyran, Ivan Linsin ja Rita Leen klassikoita vuosilta 1959-2003.
Siihen on jo totuttu, että meikäläiset soittoniekat omaksuvat uskottavasti trooppisia musiikinlajeja, mutta Lissu Lehtimajan sanoitukset ja fraseeraus liitävät melkeinpä ymmärryksen yli. Hillitön hölynpöläyskin kuulostaa nerokkaalta, kun kaikki loksahtaa kohdilleen. Voiko käännösiskelmälevylle mojauttaa täydet pisteet?
