Nancy on jyväskyläläinen trio, jonka musiikilliset juuret ovat suureellisessa ja jopa progeen kallistuvassa britti-indiessä. Musen ja Mew’n jäljet ovat selvästi kuultavissa ja pilkahtaapa siellä täällä viitteitä Placebosta ja kotoisesta Manboystakin. Vaikka vaikutteita ja referenssejä voi IDDQD-levyltä poimia runsaasti, on Nancy ennen kaikkea kulkemassa vahvasti omaa latuaan.
Nancyn musiikissa on paljon mielenkiintoisia elementtejä. Vaikka sävellykset eivät järjestään ole ensiluokkaisia, on niiden tunnelmassa jotain todella kiehtovaa ja kuuntelua kestävää. Kaiken lisäksi bändin laulaja-basisti Marko on vahva tulkitsija, joka heittäytyy esittämänsä musiikin pauloihin joka solullaan. On vaikea uskoa, että kaiken tämän massiivisen äänivyöryn takana on kolmimiehinen yhtye – ja ainakin se asettaa omat haasteensa live-tilanteen hallitsemiseen.
Mitä enemmän IDDQD-levyä kuuntelen, sitä enemmän siitä pidän. Sen musiikki sisältää nuoruuden vimman lisäksi sellaista mystiikkaa, jota vain harva akti pystyy välittämään. Tämän lisäksi Nancyn musiikki menee kansainvälisten kriteerien ja määreiden läpi suorastaan heittämällä. Tätä lisää ja pian.