PAUL SIMON: You´re The One

"Riemunpurkauksen myötä äänestä muodostuu laulu, minun pitää kertoa tarina, se on minun paikkani." Ei ole sattumaa, että juuri näin alkaa albumi, jolla esiintyy pitkästä aikaa nimenomaan tarinankertoja Paul Simon, ei niinkään etnomusiikin tai jollain muulla asialla liikkuva Paul Simon. Etnosävyjä ja -soittimia levyllä toki kuullaan runsaastikin, mutta ne ovat sulautuneet Simonin musiikkiin luontevasti, eikä tarkoitushakuisuuden makua jää korviin.
Laulut ovat kautta linjan ensiluokkaisia. Hilpeää ja haikeaa onnistuneesti yhdistelevä Darling Lorraine on Cecilian etäinen sukulainen sekä rytmisesti että naiskuvallisesti, mutta tarina on eheämpi. Oldilla Simon vetää koomisia aikayhteyksiä niin universumin kuin oman elämänsä suhteen bodiddley-rytmin säestyksellä, jonka päälle kitaristi Vincent Nguini maalailee toisenlaisia afrikkalaissävyjä. Myös Look At Thatin afro-doowop yhdistelee onnistuneesti aikoja ja paikkoja niin Simonin kuin popinkin menneisyydessä.
Vaikka rytmeillä on keskeinen osuus tälläkin levyllä, mukaan mahtuu myös pari seesteisempää laulua. The Teacher omaa upean melodian jota perkussiot onnistuneesti tukevat. Samaan sarjaan kuuluu Love, jolla Simon maalaa vaikuttavan kuvan rakastamisen vaikeudesta. Rytmitön Quiet on kuin irlantilainen läksiäishymni, laulu jonka on pakko olla levyn päätöskappaleena.
Suuret kirjailijat yltävät usein parhaisiin saavutuksiinsa vasta kypsässä iässä. You´re The One todistaa, että temppu ei ole mahdoton myöskään musiikin avulla operoivalle tarinankertojalle.