Uskonnollisten teemojen yhdistäminen musiikkiin lienee yhtä vanhaa kuin ihmiskunta, mutta aina silloin tällöin tämän kaltaiset yhtälöt pääsevät hätkähdyttämään. Ja kun näin käy, niin järjestäen kyse on valtauskontojen ulkopuolelta tulevista tapauksista. Jätän Sabbath Assemblyn julistaman uskonnontulkinnan suosiolla asiaan paremmin perehtyneiden haltuun, mutta kieltämättä jo levyn tekstien perusteella voi aika hurjia mielikuvia vetää. Viitekehyksestä, jossa liikutaan, kertovat jotain jo kappaleiden nimet, kuten The Burning Cross Of Christ, I Satan ja Jehovah On Death. Peruskauraa kenties jonkin norjalaisen bläkkis-bändin yhteydessä, mutta Sabbath Assemblyssa on kyse jostain aivan toisenlaisesta ilmaisusta.
Sabbath Assemblyn musiikki nojaa valtaosin akustiseen soitantaan ja kauniisiin melodioihin, mutta pinnan alla vaanii jatkuvasti jotain uhkaavaa ja painostavaa. Selvin esimerkki tästä on suorastaan pakanallinen I Satan, joka varmasti aiheuttaa vilunväreitä jokaiselle kaltaiselleni asiaan harjaantumattomalle. Ja vaikka Sabbath Assemblyn luoma illuusio tuntuu paikoin kirjaimellisesti pirun houkuttelevalta, niin en tässä keitoksessa tunne oloani lainkaan kotoisaksi.
Loppuun pieni kevennys levystä, jossa ei ole mitään kevyttä: Kuvitelkaa Jefferson Airplane, joka happoon hurahtamiseen sijaan on menossa pakanallisiin noitamenoihin ja pääsette aika lähelle sitä mistä tässä on kyse.