Vaikka tällä newyorkilaisen neropatin levyllä käydään läpi 26 laulua 49 minuutissa, on sen musiikki niin kaukana Ramonesista kuin suinkin mahdollista. Jos Ramonen veljekset kaipasivat Rockaway Beachille rypemään, on Stephin Merritt enempi kotonaan Broadwayn pianobaareissa pala porkkanakakkua lautasellaan.
Toki Stephin Merritt on popsäveltäjä jumalan armosta, siitä useimmat hänen The Magnetic Fields -yhtyeensä 69 Love Songs -kansion (1999) kuulleet ovat samaa mieltä. Toisinaan hän kuitenkin julkaisee suorastaan käyttökelvottomia levyjä. Kiinalaisen Chen Shi-Zengin kolmeen näytelmäohjaukseen kirjoitetusta musiikista koottu Showtunes on juuri sellainen – ironinen, turhamainen ja ärsyttävä pala Merrittin kaikkivoipaisuutta.
Tällä levyllä ei kuulla Merrittin tummaa baritonia, vaan äänessä ovat näyttelijät – tarkemmin sanottuna heidän roolihahmonsa. Kun sekä musiikki että tekstit koikkelehtivat satunnaisesti show’sta toiseen, muodostuu kokonaisuudesta väkisinkin pirstaleinen. Asiaa ei ainakaan auta Martini-lasien kilinän, ukulelen helinän ja perinteisten kiinalaisten soitinten kaaos.
Silpun seassa on helmiäkin, mutta niitä odottaessa hermoheikot raapivat itsensä verille. Erityisesti tässä julkaisussa vituttaa kuitenkin se, että näytelmien kokonaiset versiot ovat digitaalisesti ladattavissa. Miksi eivät yksintein myös levyllä?