SUPER FURRY ANIMALS: Love Kraft

Sori vaan, vanhat ja jääräpäiset Super Furry Animals -fanit. Olette väärässä. Bändin kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa häviävät kaikessa vertailussa uudemmille teoksille, joiden huippua ilmentää vuoden 2003 Phantom Power – kiihkottomin silmin tarkasteltuna yhtyeen ainoa kaikki klassikon tunnusmerkit täyttävä levy.

Kun janaan laitetaan Phantom Poweria edeltänyt Rings Around The World ja uusi Love Kraft, muodostuu kiekoista yhtenäinen ja pirun hyvätasoinen trilogia. Laadun lisäksi levyjä yhdistää kiireetön, pehmeä tunnelma, jonka johtotähtinä toimivat täydellisyyttä hipovat melodiat ja analoginen äänimaisema. Koko sopan kapellimestarina hääräävän Gruff Rhysin toiminnassa on nykypäivänä harvinaiseksi käynyttä hulluutta ja avaramielisyyttä. Vertailut esimerkiksi Lee Perryyn ja Phil Spectoriin kuulostavat auttamatta ylimitoitetuilta, mutta jotain samaa Rhysin luomissa avaruusoopperoissa parhaimmillaan on.

Love Kraftia ei kannata lähteä analysoimaan osissa. Kehyksistään irrotetut kappaleet eivät kerro levyn todellisesta juonesta mitään, mutta oikealla paikallaan ne tuovat tähän moniosaiseen palapeliin juuri sen oman elintärkeän panoksensa. SFA:n albumikeskeisyys on niin ilmeisen 70-lukulaista, että on ihme, jos bändin sointiin vähemmän mieltyneet kriitikot eivät anna arvioissaan retrokirveen heilua.

Silmiin pistävin muutos SFA:n leirissä ei ole tapahtunut musiikillisella puolella, vaan julkaisutahossa. Sonyn konsernille Phantom Powerin laatu ei ilmeisesti ollut tarpeeksi hyvä syy yhtyeen pitämiseksi palkkalistoilla, joten Love Kraftin takaa löytyy maineikas indie-yhtiö Rough Trade.