SUPER FURRY ANIMALS: Rings Around The World

On mielenkiintoista kuinka suuri vaikutus The Beach Boysilla on ollut viime vuosina Ison Britannian musiikin tekijöihin. Kokonaisvaltaisella estetiikalla ja avoimella kauneuden kaipuulla on ilmeisen inspiroiva vaikutus pirstoutuneen ajan poppareihin. Walesilainen Super Furry Animals on modernissa popissaan väläyttänyt aiemminkin Brian Wilsonin ja Kalifornian henkistä perintöä, muttei koskaan yhtä mittavasti kuin Rings Around The World -uutuudellaan. Vaikka pörröiset eläimet pyrkivät ja yltävätkin musiikissaan selvästi yli pastissin rajan, löytyy levyn nykyaikaisilla häiriöelementeillä silatun pinnan alta selvä muodon ja harmonian wilsoniaaninen punainen lanka. Tämä on mielestäni hyvästä. Toimiessaan voi albumimittainen konsepti ja musiikillinen teema nostaa yksittäiset laulut komeampaan lentoon ja näin Rings Around The Worldilla tapahtuu moneen otteeseen. Kaikkinaista saastuttamista ja turhuuden markkinoita vastaan asettuvat kappaleet toimivat paitsi irrallisina pop-paloina myös kokonaisena draaman kaarena.
Gruff Rhysin ja kumppaneiden paletista valuu värejä laajalla spektrillä. Kauniit balladit liittyvät psykedeelisen sulavasti levyn nimikappaleen kaltaiseen pontevaan harmonia-rokkaukseen, eikä aiemmilta Super Furry- albumeilta tuttua elektronista särmikkyyttäkään ole tyystin unohdettu. Siellä täällä esiin putkahtelevat sähköiset särmät aiheuttavat kuitenkin myös lievää ärtymystä, ainakin minussa. Koska yhtyeen ilmeisenä pyrkimyksenä on ollut kirjoittaa jumalaisen kauniita ja älykkäitä pop-kappaleita, niin miksi turata turhanpäiväisten ja kovin päälle liimattujen konesurinoiden kanssa? Tiedän. Eletään vuotta 2001 ja konemusiikissa on äly, tulevaisuus ja toivo. No Sympathy -kappaleen päättävä painostava biittitykitys ja digitaaliviipalointi tuntuu vaan niin joutavalta ja muka-ajankohtaiselta.
High Llamasin Sean O'Haganin arraamilla jousilla kuorrutettu peruspaketti on jo itsessään aivan riittävän tehokas viestin viejä, joka välittää olennaisen. Rings Around The Worldin ytimessä soi sielukkaasti soitettu ja komealla yhtyelaululla viimeistelty ajaton pop. Tällainen musiikki ei tarvitse viimeistä huutoa olevia serpentiinejä ja vappuneniä kasvojaan koristamaan.