TALIB KWELI: Quality

Talib Kweli on Mos Defille suurin piirtein samaa kuin Robin Batmanille – uskollinen sidekick, jonka tehtäväksi useimmiten jää kritiikittä kompata pääosan esittäjän tekemisiä. Juuri nyt hiirellä on kuitenkin tilaa tanssia pöydällä, laittoihan Mos Def leffahankkeiden tähden kaikki julkaisuihin liittyvät asiansa jäihin jo pari vuotta sitten. Niinpä Qualityn myötä katsotaan ensimmäisen kerran, riittääkö Kwelilla karismaa kirkkaimpaan valokeilaan.

Mutta vaikka Rawkus kuinka yrittäisi nostaa muitakin korkeimmalle huipulle, toistaiseksi Mos Defin paikallaolo on ollut se "tekijä x", jonka läsnäolo vaaditaan uuden rapin kulmakiven laskemiseen. Aivan kuin Hi-Tekin toissasyksyisen Hi-Teknologyn tiimoilla, nousee myös Qualityn kohdalla lämpötila kunnolla vasta kun Mos Def pääsee ääneen. Jos ja kun Black Star (1998) sekä Reflection Eternal (2000) ovat koskettaneet, kannattaa Quality toki katsastaa.

Ensimmäiseksi kosketukseksi Talib Kwelin musaan albumia ei silti oikein arvaa suositella. Minkäänlaista taianomaista himerrystä hänen ilmaisustaan ei nimittäin löydy vaikka flow onkin kohdallaan, eikä teksteistäkään vikoja löydy. Kyllähän esimerkiksi President is bush/the vice president's a dick/So a whole lotta fuckin'/is what we gon' get on rapiksi muutetun raivon aatelia siinä missä kaikkein tiukimmat Chuck D -riimitkin.