Kuunnellessani Talib Kwelia ensimmäisen kerran vuonna 1998 Mos Defin rinnalla Black Star -yhteis-lp:llä en arvannut hienosti ikääntyneen, yhä elinvoimaisen teoksen ansioista huolimatta, että kyseessä oli pitkän ja antoisan uran tekevä mc. Vaikka Black Star oli ilman muuta eräänlaisena vastaliikkeenä palvelleen Rawkusin ehdottomia virstanpylväitä Company Flow’n kauaskantoisemman Funcrusher Plusin (1997) ohella, monet Kwelin kiistatta kyvykkäistä kollegoista ovat jääneet vähälle huomiolle tai unohtuneet.
Kwelin menestyksen kulmakivet, jotka pelkistyivät kuulumattomiin lattealla Beautiful Strugglella (2004), ovat Ear Drumilla selkeästi läsnä: hän onnistuu mobilisoimaan statuksensa poikkeuksena väkivallan alleviivaamasta valtavirrasta. Matkan varrella ryöppyävästä kirjoittajasta on kehittynyt refleksiivisempi mc ja Ear Drum on tasapainoinen joskin kevyt taidonnäyte sekä esitystaidon että tuottamisen saralla. Madlibin ja Pete Rockin kaltaiset supertuottajat luovat yhteen niveltyvän kehyksen ja vokalistit Norah Jonesista U.G.K.-kaksikkoon täydentävät Kwelin jäsentynyttä esitystä.