THIN LIZZY: Vagabonds Kings Warriors Angels

Arvio julkaistu Soundissa 01/2002.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Jo ajat sitten kliseeksi muodostunut, itsetuhoisen rajuuden sädekehällä ympäröity rock'n'roll-elämä uuvutti basisti/laulaja/biisintekijä Phil Lynottin 36-vuotiaana tammikuussa 1986.

Arvio

THIN LIZZY
Vagabonds Kings Warriors Angels
Mercury

Jo ajat sitten kliseeksi muodostunut, itsetuhoisen rajuuden sädekehällä ympäröity rock'n'roll-elämä uuvutti basisti/laulaja/biisintekijä Phil Lynottin 36-vuotiaana tammikuussa 1986. Irlantilaisen äidin ja jamaikalaisen isän puoliverisenä jälkeläisenä Englannissa syntynyt, mutta Dublinissa lapsuutensa viettänyt Lynott oli varhaiseen kuolemaansa mennessä kulkenut läpi sekä oman että kitaristi Eric Bellin ja rumpali Brian Downeyn kanssa perustamansa Thin Lizzyn Odysseian.
Thin Lizzy loi runsaassa vuosikymmenessä yhden 70-luvun keskeisistä hard rockisista tuotannoista, jonka parhaat palat mahtuvat kattavasti Vagabonds Kings Warriors Angelsin neljälle cd:lle. Viidessä tunnissa käydään läpi Phil Lynottin levytysuraa Thin Lizzyn vaatimattomasti löntystelevästä vuonna 1970 ilmestyneestä ensisinglestä loppuvuodesta 1985 julkaistuun viimeiseen soolosingleen saakka. Vagabonds… -boksi näyttää kuinka Lynott oli samanaikaisesti sekä vihreää kotisaartaan ja sen historiaa kohtaan tuntemaansa rakkautta julkituova romanttinen rockrunoilija että seksin ja niin laillisten kuin laittomienkin lisäaineiden makuun päässyt rock'n'roll-kukko.
Vagabondsiksi ristityn ykköslevyn täyttävät pääosin Thin Lizzyn kolmelta ensimmäiseltä albumilta poimitut näytteet. Lynottin, Bellin ja Downeyn muodostama Lizzy etsi vielä omaa linjaansa saaden aikaan Whiskey In The Jarin, Randolph's Tangon ja The Rockerin kaltaiset helmet.
Jammaileva Cruising In The Lizzymobile aloittaa matkan kohti kuninkuutta ja Little Darlingilla kitaristi Eric Bell on vaihtunut Gary Mooreksi. Sitamoialla ja äidilleen omistamallaan oodilla Philomena Lynott antaa tilaan irlantilaisille tunnelmille. Still In Love With You soi Thin Lizzyn – ja Gary Mooren – bluesina parhaimmillaan Frankie Millerin toimiessa toisena laulusolistina. Rosaliella Thin Lizzy versioi Bob Segeriä, jonka kanssa Lynott jakoi mieltymyksen Chuck Berryn rhythm & bluesiseen rock'n'rolliin. Half Casten reggaerytmit kumpuavat suoraan Lynottin veren perinnöstä biisin muistuttaessa, että elämä irlantilais-jamaikalaisena nuorukaisena 60-luvun rlannissa ei ollut useinkaan varsinaista ruusuilla tanssimista. Valtaosa toisen cd:n materiaalista on peräisin Thin Lizzyn suuruuteen johtaneelta, vuosina 1974-76 ilmestyneeltä albumitrilogialta Nightlife, Fighting ja Jailbreak. Levyiltä, joilla yhtyeen legendaarisin, Scott Gorhamin ja Brian Robertsonin tuplakitarointiin perustuva, kokoonpano hioitui kohti huippuvirettään.
Warriorsin pääosissa ovat seuraavat kolme studioalbumia Johnny The Fox, Bad Reputation ja Black Rose sekä monien yhdeksi kaikkien aikojen komeimmista liveäänitteistä rankkaama Live And Dangerous. Teräväriffinen Johnny ja rullaavan ränttärockinen Don't Believe A Word ovat esimerkkejä Lynottin, Downeyn, Gorhamin ja Robertsonin saumattomasta yhteistyöstä. Jazzahtava Dancing In The Moonlight svengaa kuin kunnianosoituksena vihreän saaren brittiläisestä pohjoisosasta lähteneelle Van Morrisonille ja hänen Moondancelleen. Parisienne Walkways tulee poikkeuksellisesti Gary Mooren albumilta. Huey Lewisin huuliharpun täydentämä Sarah on Lynottin hempeä rakkaudentunnustus vanhimmalle tyttärelleen.
Angelsillä häämöttää viimein sekä Thin Lizzyn että Phil Lynottin loppu. Chinatown-, Renegade- ja Thunder And Lightning -albumeilla bändi koki miehistönvaihdoksia ja levyjen taso kääntyi laskuun. Thunder And Lightning on bändin studiojäähyväisenä sen metallisimmin ja samalla persoonattomimmin rockaava levy. Phil Lynottin kahden sooloalbumin onnistuneimpia raitoja ovat vuonna 1980 julkaistun Solo In Sohon avauskaksikko Dear Miss Lonely Hearts ja Mark Knopflerin kitaroinnin myötä Dire Straitsin kuuloisesti Tupelon kuningasta muisteleva King's Call.
Phil Lynott ehti olla kulkuri, kuningas, soturi ja viimein enkeli, mutta yhtä lailla omakohtaisena voi pitää Thin Lizzy -historiikin päätösraitaa A Night In The Life Of A Blues Singeriä. 

Muut artistin levyarviot