Lempeän ja iskelmällisen rocksteadyn kukoistus sijoittuu jamaikalaisen musiikin historiassa noin vuosiin 1966-1968, siis touhukkaan skan ja tiedostavan reggaen väliin. Meillä sen viljely on jäänyt tunnetumpien sukulaistyylien varjoon. Miettimättä tulee mieleen vain Jing & Jangsters, joka pyöräytti ainoan albuminsa 12 vuotta sitten. Nyt rytmille on ryhtynyt melko yllättävä parivaljakko, joka versioi vuoron perään jamaikalaisia klassikoita ja muita osuvasti valikoituja ikivihreitä.
Urosleijonamme ovat yhtäläisen ansioituneita laulajia, mutta Leinosen viettelevä kehräys soveltuu luontevammin konseptiin. Perdifia, Luonnonlapsi ja Ranskalaiset korot valuttavat romantiikan hunajaa kuuntelijan korvakäytäviin. Asioihin perehtymätön voisi kuvitella näiden näytteiden perusteella, että suomi on rocksteadyn alkukieli. Ahvonen saa itsestään eniten irti rhythm & bluesin ja soulin parissa. Arabian kiljuvaksi leijonaksi mainitun miehen tulkinta kuulostaa The Levitatorsin makoisan keinuttelun päällä piirun verran liian robustilta.