Albumin nimi on napattu Dave Clark Fiven 1960-luvun jättihitistä, mutta päivänpaisteisen brittipopin kanssa musiikilla ei ole mitään tekemistä. Kahden mietiskelevän sooloalbumin jälkeen on Bob Dylanin Jakob-poika palannut vetämään The Wallflowers -yhtyettään.
Moni poika kulkee omalla urallaan kiltisti suuren isänsä varjossa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Frank Sinatran ja Hank Williamsin Junior-nimellä kulkeva jälkikasvu, pelkkiä hiilipaperikopioita siitä aidosta asiasta.
Tähän joukkoon ei Jakob Dylan kuulu. Siinä, missä isä-Bob aina erottuu massasta, poika-Jakob sulautuu siihen. Hänen sooloalbuminsa ovat ammattitaitoisia, näennäisen runollisia, jonkinlaista syvällisyyttä tavoittelevia, mutta milloinkaan ne eivät mene kuulijan ihon alle. The Wallflowersissa Jakob Dylan tekee puuduttavan tylsää ja unettavan keskitempoista rockia.
Onneksi esikuvaa ei yritetä hetkeäkään peitellä, sillä kahdella biisillä vierailee vanha The Clash- ja Big Audio Dynamite -muusikko Mick Jones. Glad All Over kuulostaakin kunnallisesta palvelukeskuksesta pakoon horjuneelta, rauhoittavia lääkkeitä täyteen pumpatulta The Clashiltä.