THE WALLFLOWERS: Breach

Jakob Dylan karistaa Wallflowers -yhtyeensä kolmannella albumilla lopullisesti harteiltaan suuren isän haamun. Geeniperimänsä kanssa sinuiksi tullut Dylan tunnustaa olevansa pääsemättömissä, mutta samalla myös tyytyväinen siitä, että on isänsä poika. Historian myöntämisellä näyttää olleen vapauttava ja kaikin puolin positiivinen vaikutus Jakob Dylanin omaan musiikkiin. Breach on neljän vuoden takaisella kakkosalbumillaan Bringing Down The Horse kaupallisen läpimurron tehneen Wallflowersin toistaiseksi paras laulukokoelma.
Fiona Applen ja Macy Grayn tuottajana ansioituneen Andrew Slaterin ja laulaja-lauluntekijä Michael Pennin yhdessä tuottama Breach on soinniltaan sulavan pehmeä, modernia ja klassista rocksoundia yhdistävä levy, joka kuljettaa biisejään mieluiten keskinopealla tempolla rullaten. Originaalista Wallflowersista Breachillä on Jakob Dylanin lisäksi mukana vain kosketinsoittaja Rami Jaffee. Levyn vierailijoista tutuimpia ovat Tom Pettyn Heartbreakersin kitaristi Mike Campbell ja yksittäisillä raidoilla taustalaulajina piipahtavat Elvis Costello ja Frank Black.
Jakob Dylan tilittää henkilökohtaisia tuntojaan varsin perinteisin keinoin. Breachin laulut ovat tyyliltään äärimmäisen amerikkalaisia ja sellaisina lähempänä Bruce Springsteeniä ja Tom Pettyä kuin isä-Bobia. Vain laulun fraseerauksesta voi siellä täällä tunnistaa jotain entuudestaan tuttua. Letters From Wasteland on rento sisäänajo ja Sleepwalkerilla Wallflowers kuulostaa hämmentävästi Tom Petty & The Heartbreakersilta. Akustiselle kitaralla pikattu, viulujen ja sellon herkistämä Up From Under ja raukea Mourning Train ovat vain pari Breachin helmistä.
Breachiltä ei nouse esiin yksittäisiä hittejä, vaan kyseessä on pikemminkin kymmeneen osaan jakautuva kokonaisuus. Tässäkin suhteessa Wallflowers haluaa ajan hengen sijasta arvostaa popmusiikin traditiota.