ZOOT WOMAN: Zoot Woman

Jälkeenpäin on huomattu, että 1980-luku oli huonon maun ja tyylittömyyden vuosikymmen. Tältä aikakaudelta periytyneet levyt on yleensä kätketty levyhyllyn pimeimpään nurkkaan keräämään pölyä, jos niitä nyt yleensä on kenelläkään jäljellä.

Kaikki eivät kuitenkaan suhtaudu ajanjaksoon yhtä vaivautuneesti, sillä englantilaistrio Zoot Woman ilmoittaa häpeilemättä suurimmaksi vaikutteekseen muun muassa 80-luvun merkittävimpiin takatukkaorkestereihin kuuluneen Hall & Oatesin. Zoot Womanin primus motorina on Stuart Price, joka tunnetaan paremmin nimimerkillä Jacques Lu Cont muodostetusta electronica-projektista Les Rythmes Digitales. Hänen kanssaan saman rikkumattoman tyylitajun jakavat Blaken veljekset Adam ja Johnny, jotka Zoot Womanin toisella albumilla kiillottelevat vuonna 2001 Living In A Magazine -debyytillä esiteltyä pehmopoppia yhä puhtoisemmaksi.

Analogisten syntetisaattoreiden avulla hierottu amerikkalainen aikuisrock, jossa eunukkiääninen kaveri laulaa valittavalla äänellä, ei terminä iske ensi kuulemalla kipinää, mutta lopputulos on aivan hillitön. Muovisessa syntikkasoundissa on jotain koskettavaa, ja sitä paitsi kolmikon 80-lukuiset pastissit Roxy Musicin, Ultravoxin ja Human Leaguen tuotannosta ovat oikeasti mainioita pop-kappaleita.

Vaikka kuinka esiintyisi rautakangen nielleenä rocktarkkarina, on Zoot Womanin avointa pop-kitschiä ja pinnallisuutta vaikea vastustaa. Kun suoraviivaisen konstailematon pop-ralli Grey Day, Hall & Oatesin tuotantoa lainaileva Taken It All ja Midge Uren musiikkiarkistosta varastettu Woman Wonder kajahtavat kuuluviin, on peli menetetty.

Jos pelätty 80-luvun paluu todellakin kuulostaa tältä, niin olen valmis hyväksymään sen.