ZOOT WOMAN: Living In A Magazine

Arvio julkaistu Soundissa 05/2001.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Les Rythmes Digitalesin valeranskalainen maestro Stuart Price kahden ystävänsä kanssa iskee tiskiin tarjouksen, josta kukaan edes pientä perversiota 80-luvun listamusiikkia kohtaan tunteva ei voi kieltäytyä.

Arvio

ZOOT WOMAN
Living In A Magazine
Wall Of Sound

Les Rythmes Digitalesin valeranskalainen maestro Stuart Price kahden ystävänsä kanssa iskee tiskiin tarjouksen, josta kukaan edes pientä perversiota 80-luvun listamusiikkia kohtaan tunteva ei voi kieltäytyä. Miten olisi 11 raitaa synteettisesti, mutta sielukkaasti funkkaavaa pop-musiikkia Ultravoxin Viennan, A-han The Sun Always Shines On TV:n ja Nik Kershaw'n Wouldn't It Be Goodin hengessä?
Zoot Womanilla on 80-luvun estetiikka täydellisesti hallussa. Levyn soundi, sen kiiltävät kansipaperit, kolmikon kuteet ja luultavasti Judas Priestiltä pöllitty logo viestivät, että kyseesä on yhtä aito asia kuin Coca-Cola. Ja se on aivan pirun TYYLIKÄSTÄ! Viikon verran Zoot Womanin albumia diggailtuani minun on entistä vaikeampi ymmärtää, miksi ihmeessä ihmiset haluavat kuunella jotain helvetin The Doorsia ja pukeutua jeesussandaaleihin ja solmuvärjättyihin riepuihin?
Olisi idioottimaista ihmetellä, miksi jotkut tuhlaavat lahjakkuutensa tällaisen levyn tekemiseen. Living In A Magazinen aloituskvartetti (It's Automatic, Living In A Magazine, Information First ja You And I) nimittäin on parasta kasaripoppia ikinä ja levyn viimeiseksi lauluksi säästettyä Holiday Home -kappaletta parempaa kesän viimeisen päivän haikean tunnelman kiteyttäjää on vaikea kuvitella olevan olemassakaan. Tämän kesän Stuart Price viettää Madonnan kiertuebändin kosketinsoittajana enkä yhtään ihmettelisi, vaikka viime vuosina vahvasti eurooppalaistuneen rouvan settiin eksyisi joku tämän albumin kappaleista. Miksi sitten tuottajan tahdosta 80-luvun listapopin peruskurssin käyneen The Rasmuksen albumi kävi listaykkösenä ja Zoot Woman myy Suomessa korkeintaan 200 kappaletta? No, sitä kutsutaan kohderyhmämarkkinoiksi.
Living In A Magazine on juuri sellainen levy, jota tulee diggailtua melkein joka päivä siihen asti, kun jäätelökioskit sulkevat luukkunsa. Jos ei kiinnosta, niin omapa on häpeäsi. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa