ZZ TOP: XXX

"Tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike." Tämä presidentti Mauno Koiviston bernsteinilainen sutkautus sopii helvetin hyvin melkein mihin vaan ja niin myös ZZ Topiin. 30 -vuotisen yhteistaipaleen juhlalevy XXX jatkaa liikettä. 70-luvun notkea hauskanpitomusa ja 80-luvun diskoboogie on vuosituhannen vaihteeseen tultaessa muuttunut raskaaksi, hitaaksi ja tunkkaiseksi soosiksi. Se tuo mieleen enemmänkin betoninvalun kuin mukavan viikonlopun Cinderellan baaritiskillä.
XXX:n soundi on paksu. Voisi kuvitella että se on äänitetty niin, että bändi on kaivettu maan sisään. Koko keitos on tuima ja paha; rumpujen, basson ja kitaran matalan murinan alta alkaa erottaa biisejä vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Levyn kulminaatiopisteeksi kohoaa todella huikea Dreadmongoogaloo. Se on jonkinmoista Texasin drum´n´bassia, lyhyt tiivistelmä kaikesta olennaisesta: ZZ Topin juurista, kokeilunhalusta, liikkeestä, boogiesta.
Mikään kiva synttäripaketti XXX ei ole. Se on levy helvetin kovalta rokkibändiltä, joka 30-vuoden jälkeenkin tekee edelleen sitä mikä sitä huvittaa. Ja hyvin tekeekin. Turvallista matkaa.