Joskus kauan sitten ZZ Top oli komponenteiltaan tasavahva trio. Yhtye oli läpeensä svengaava, bluespohjaisen jytämusiikin ja funkyn rytmiikan välisellä vyöhykkeellä suvereenisti operoinut superkolmikko. Yhtyeen parhaasta groovesta on kuitenkin aikaa. Rytmisestä joustosta on tingitty kauan sitten, ja erityisesti rumpali Frank Beardin soitto on mennyt aika kolkoksi huhmaroinniksi.
Onneksi Rick Rubinin tuottamalla La Futura -albumilla partasuut saavat ajoittain mehevän jyystövaihteen päälle. Vanha kehno Dusty Hill liimaa mutabassolla saumat ja pastori Gibbons ohjailee erehtymättömästi muristen ilmoille valuvaa riffivirtaa. Tottakai ”that little old band from Texas” soittaa suurimman osan ajasta eri nimillä yhtä ja samaa kappaletta, mutta se on heidän kappaleensa, ei kopio mistään.
”I want my baby back/or gimme Cadillac” -riimit jatkavat Topin kultakauden lyyristä perintöä kunniakkaasti ja 1990-luvun houstonilaisesta underground rap -hitistä leivottu I Gosta Get Paid osoittaa, että yhteys ulkomaailmaan on säilytetty. Kylmä tosiasia on kuitenkin se, että ZZ Top vuosimallia 2012 on kitaristi-laulaja Billy Gibbonsin show. Vaikka La Futura on yleisen pöhinätason puolestakin kelpo boogielevy, ilman Gibbonsin nerokasta, yksinkertaisiin tavaramerkkifraaseihin purettua blueskitaraa täällä ei oikeasti olisi ketään kotona.
