Brian Robertson on kaivertanut nimensä populaarimusiikin kunniakirjoihin suurin kirjaimin Thin Lizzyn suuruusvuosien jäsenenä. Motörheadin kanssa miehen menestys jäi kuitenkin vaatimattomammaksi: Robertson liittyi Lemmyn retkueeseen vuonna 1982, mutta heti seuraavana vuonna hän poistui bändistä. Robertson ehti olla mukana Another Perfect Day -albumilla, ja hänen kiinnityksensä jäi 18 kuukauden mittaiseksi.
Mitä tapahtui? Robertson muistelee asiaa Classic Rockin haastattelussa. Mitä ilmeisimmin kitaristi itse ei liiemmin välittänyt uudesta yhtyeestään, ja kun kemiat eivät kohdanneet, Lemmy Kilmister teki asiassa nopeasti omat johtopäätöksensä.
Robertson liittyi Lemmyn yhtyeeseen ”Fast” Eddie Clarken tilalle, kun Clarke poistui bändistä pahamaineisen Stand by Your Man -ep:n vuoksi. Uusi jäsen pääsi suoraan keikkahommiin Motörheadin jenkkikiertueella, mutta pian kävi selväksi, ettei yhteistyöstä tulisi mitään.
”Tiesin, että siitä tulisi vaikea reissu, kun aloin kuunnella bändin musiikkia lentomatkan aikana. En pystynyt erottamaan biisejä toisistaan”, Robertson sanoo haastattelussa ja lisää, että tunsi Motörheadilta valmiiksi vain Ace of Spades -kappaleen.
”Sanoin bändin rumpalille Philille lavan reunalla, että mitä helvettiä oikein olemme tekemässä. En erota näitä kappaleita toisistaan. Ajattelin sitten, että selvä, pistän vain toimeksi. Tuntui kuin olisin soittanut samaa biisiä läpi illan.”
Robertson tähdentää, ettei hänen ja Lemmyn välille kehkeytynyt sen kummempaa riitaa. Kun seuraavana vuonna kävi käsky lähteä, kitaristi oli valmis jatkamaan matkaa.
”Asiat eivät sujuneet hyvin. Viimeisellä Euroopan-kiertueellamme liput eivät menneet kaupaksi. He saivat sitten sellaisen idean, että jonkun täytyi sairastua, jotta pystyimme perumaan kiertueen ja saamaan vakuutusrahat. Minut valittiin siihen rooliin. Niinpä valvoin kaksi yötä kiertueporukan kanssa huoneessani, ja he hankkivat paikalle selkeästi promoottorin palkkalistoilla olevan lääkärin. Hän kirjoitti lääkärintodistuksen vakuutusyhtiötä varten”, Robertson sanoo.
”Olin tosi hajalla siinä vaiheessa. Palasimme Lontooseen, ja Lemmy ja Phil tulivat luokseni sanomaan, että meidän pitäisi lähteä eri teille. Se sopi minulle hyvin, koska katselin jo muita vaihtoehtoja. Välimme eivät oikeastaan katkenneet.”
Kun Robertsonilta kysytään, miten Motörhead erosi Thin Lizzystä, kitaristi tuumaa, että bändit ovat kuin yö ja päivä.
”He eivät pitäneet treenaamisesta, eivät soundcheckistä eivätkä he halunneet viettää liikaa aikaa studiossa. Mekin bailasimme Thin Lizzyssä, mutta Motörheadissä se oli loputonta.”