Brittiläisen Cradle of Filthin nokkamies Dani ”Filth” Davey jakoi hieman mielipiteitään kollegoistaan ja näiden tekemisistä israelilaiselle Met Al Metal -radioshow’lle hiljattain myöntämässään haastattelussa.Suoraa vastausta tarjoiltiin muun muassa kysymykseen, kumpi maittaa herralle paremmin, Megadeth vai Metallica?
– Pidän varhaisesta Megadethistä. Menetin otteeni bändiin 90-luvun aikana. Mitä tulee Metallicaan, olen suuri fani, mutta kadotin heidätkin. Yksi ainoista levyistä joita olen koskaan palauttanut kauppaan sen ostettuani, oli St. Anger. Luulisin, että olen palauttanut kaikkiaan kaksi albumia ostopaikkaan. Toinen niistä oli Venomin Metal Black, joka oli aivan kammottava ja St. Anger joka oli myös aivan kammottava. Heti kun kuuntelin sitä ajattelin, että ’saan tästä vain päänsäryn’. En tiedä mitä he oikein ajattelivat.
Mies kuitenkin toteaa pitävänsä vuoden 2016 Hardwired… To Self-Destructista.
– Pidän Metallican uusimmasta levystä. He eivät ole kuitenkaan kovin analyyttisia ja kaikki tuntuu venyvän jotenkin liian pitkäksi. He käyttävät kolme minuuttia palatakseen pisteeseen, jossa biisi palauttaa jälleen muotonsa. He eivät ole kovin hyvin editoimaan tekemisiään ja siksi heillä on näitä massiivisen pitkiä biisejä. Luulen sen johtuvan Larsista [Ulrich], sillä hän kokoaa kappaleet lopulliseen muotoonsa. Hän on hyvä rumpali, mutta ei kuitenkaan mikään maailman paras, jos nyt ihan rehellisiä ollaan.
Kun Filthiltä kysyttiin onko olemassa yhtyettä, jota hän ei voi sietää, vastaus löytyi Kalifornian suunnalta.
– On olemassa bändejä, joista en ole kovin innoissani, mutta ymmärrän muusikkona ja oltuani hyvän aikaa bisneksessä mukana oltuani mistä niissä on kyse. Kunnioitan ihmisten mielipiteitä. En ole kuitenkaan koskaan ollut jostain syystä Machine Headin fani, en vain ikinä ole innostunut heistä. Taustani on thrash- ja death metalissa ja pidin Machine Headia aina… en ymmärtänyt kun he tekivät The Burning Redin. En ymmärrä kuinka mikään bändi kykenee palautumaan niin hirvittävästä albumista, joilla he yrittivät olla kuin Limp Bizkit. Sitten he palaavat taas niin viileinä ja raskaina, kiroilevat minkä ehtivät ja ihmiset rakastavat heitä jälleen. Kukaan ei puhu siitä, kuin hän [Rob Flynn] yritti olla kuin Fred Durst. Mutta se on vain minun näkemykseni. En vihaa bändiä, en vain ole heistä kovin innoissani. En vihaa heitä, en vain ymmärrä sitä juttua. Siinäpä se ero.