Kitaristi Scott Gorham liittyi legendaarisen Thin Lizzyn riveihin vuonna 1974 ja on luotsannut yhtyettä siitä lähtien. Gorham pestattiin bändin aikoinaan yhdessä Brian Robertsonin kanssa Gary Mooren korvaajiksi, mutta vuosien varrella Gorham ja Moore olivat bändissä myös yhtä aikaa.
Tuoreessa Guitarist-lehden haastattelussa Gorham muisteli yhteistyötään Mooren kanssa ja sanoo, ettei hän tuntenut oloaan soittajana lainkaan uhatuksi Mooren rinnalla.
”Sitä kysytään minulta usein enkä oikeastaan ymmärrä koko kysymystä. Olin innoissani kun hän tuli, koska tiesin, mihin hän kykenee. Tiesin, että tässä on kaveri, jolta voin ottaa oppia ja saada nostetta itselleni. Gary oli luonnonlahjakkuus”, Gorham sanoo.
Sen sijaan keikkalavan ulkopuolella henkilökemiat eivät aina toimineet eikä Mooreen ollut helppo saada yhteyttä.
”Jos Phil (Lynott, yhtyeen edesmennyt keulahahmo) ja minä lähdimme klubille ja Gary tuli mukaan, hän istui itsekseen eikä ollut kanssamme tekemisissä. Lopulta hän lakkasi tulemasta ollenkaan vaan pysytteli vain hotellihuoneessaan. Minä ja Phil hengailimme aina yhdessä, joten hän saattoi tuntea olonsa hieman eristetyksi.”
Lue myös: Thin Lizzy -kitaristi kertoo kokeneensa kovia – ”Lääkäri sanoi, että kuolin leikkauspöydälle”
Moore soitti bändissä kaikkiaan kolmeen eri otteeseen, ensin lyhyesti vuonna 1974, toisen kerran 1977 ja pidemmän pätkän 1978-1979. Viimeinen pesti päättyi Mooren lähdettyä bändistä kesken Amerikan-kiertueen, mistä Gorham kantoi pitkään kaunaa kitaralegendaa kohtaan.
”Loppuvaiheessa Gary halusi olla ainoa kitaristi. Philille ja minulle oli ihan okei [että Moore lähtee soolouralle]. Ei tämä ole mikään vankilatuomio. Mikään bändi ei ole. Mutta eron täytyy tapahtua oikeaan aikaan ja hän teki pahimman asian, mitä kukaan bändin jäsen voi ikinä tehdä”, Gorham sanoo.
”Olin vihainen. Noin ei yksinkertaisesti saa tehdä. Kaikki se työ, jota olimme tehneet ja sinä vain astut ulos takaovesta? Mitä vittua?”
Moore ja Gorham saivat kuitenkin välinsä paikattua ja asiat sovittua ennen Mooren kuolemaa 2011.
”Myöhempinä vuosina Gary pyyteli useasti tekoaan anteeksi. Sanoin hänelle, että olihan se paskaisesti tehty, mutta olet pahoitellut ja minä olen antanut anteeksi. Annetaan asian olla. Lopussa olimme taas ystäviä.”